American Graffiti

American Graffiti

Yhdysvallat 1973. Tuotantoyhtiö: Lucasfilm Ltd. , Coppola Company, Universal. Tuotannonjohto: Jim Hogan. Tuotanto: Francis Coppola ja Gary Kurtz. Ohjaus: George Lucas. Käsikirjoitus: George Lucas, Gloria Katz, Willard Huyck. Leikkaus: Verna Fields, Marcia Lucas. Kuvaus: Ron Eveslage, Jan D’Alquen; Haskell Wexler (visuaalinen konsultti). Lavastus: Dennis Clark, Douglas Freeman. Puvut: Aggie, Gerard Rodgers. Ehostus: Bette Iversen, Gerry Leetch. Musiikki: 41 kappaletta 1950-luvun ja 1960-luvun alun hittejä. Äänimontaasi: Walter Murch. Koreografia: Toni Basil. Pääosissa: Richard Dreyfuss (Curt Henderson), Ron Howard (Steve Bolander), Paul LeMat (John), Charles Martin Smith (Terry), Cindy Williams (Laurie), Candy Clark (Debbie), Mackenzie Phillips (Carol), Wolfman Jack (dj), Harrison Ford (Bob Falfa), Bo Hopkins (Joe), Manuel Padilla, Jr. (Carlos ), Beau Centry (Ants), Kathleen Quinlan (Peg), Tim Crowley (Eddie), Terry McGovern (hra Wolfe), Jana Bellan (Budda), Suzanne Somers (vaaleaverikkö autossa), Dubralee Scott (Falfan tyttö), Flash Cadillac and the Continental kids (Herby and the Heartbeats). Helsingin ensi-esitys: 7.2.1975 Bio Bio, maahantuoja: Oy Cinema International Corporation. Televisiossa: MTV:1988, 2008 ja 31.10.2010. Nelosella 2005 ja 2007, Yle TV1 kahdesti vuonna 1997. VET: 82322 – K12 – 3012 m /  109 min

George Lucasin läpimurtotyö ja kassahitti Svengijengi 62 (American Graffiti) oli nostalginen komedia seitsemän teinin ja nuoren vuorokaudesta ennen suurta elämänmuutosta. Elämänmuutoksen sisältö on sekin hyvin amerikkalainen: koulun päätyttyä pohjoiskalifornialaisen pikkukaupungin kasvatit Steve Bolander (Ron Howard) ja Curt Henderson (Richard Dreyfuss) ovat lähdössä opiskelemaan idän suuriin yliopistoihin.

Lapsuus ja varhaisnuoruus ovat takana, edessä kynnyksen tuolla puolen epävarma mutta reaalinen aikuisuus. ”Viimeisen” päivän ja yön aikana nuoret tekevät kaiken tarpeellisen, ratkovat ihmissuhteitaan ja rakastumisiaan, ajavat autolla sananmukaisesti kuin viimeistä päivää, toteuttavat käytännön piloja ja pyrkivät saamaan ratkaisevia kokemuksia sekä humalasta että seksistä.

Vuosi 1962 oli poliittisesti merkitsevä pitkän 1950-luvun päätösvuosi. Vaikka kylmä sota oli runnonut ajatuspinttymiään läpi amerikkalaiseen yhteiskuntaan, amerikkalainen pikkukaupunki oli pysynyt näennäisen viattomana varsinkin silloin, kun asioita tarkastellaan asumalähiöiden perspektiivistä. Vietnamin sota oli vasta lähentymässä käännekohtaansa, Kuuban ohjuskriisi toki jo ovella, Kennedy hengissä ja presidenttinä, mutta kansalaisoikeustaistelu ja avoimet roturistiriidat, nuorison politisoituminen ja muut 1960-luvun murroksen tekijät odottivat tuntemattomassa lähitulevaisuudessa.

”Svengijengi 62 on tuore ja realistinen elämäntapakuvaus, joka liikkuu kohteensa, nuorison korkeudella ja ehdoilla”, kirjoitti Antti Lindqvist televisioesityksen yhteydessä vuosituhannen lähestyessä loppuaan. ”Ainekset ovat pitkälti samat kuin Nicholas Rayn mestariteoksessa Nuori kapinallinen (1955), mutta Lucas ei kärjistä laittomuuksia ja pikkurikkeitä melodraaman puolelle. Traagisuuden tilalla on arkipäivän tragikoomisuus, viattomuuden vapauttava voima.”

Elokuva oli monille lahjakkaille nuorille miehille tie tähtiin. Ron Howardista tuli menestysohjaaja, Richard Dreyfussilla oli oma tähtiaikansa näyttelijänä, Paul LeMat suuntasi television vakiohahmoiksi, mutta kaikkein menestynein on ollut toimintaelokuvien moniulotteinen sankari Harrison Ford. Sen sijaan naisnäyttelijöillä tie on ohdakkeisempi: missä ovat Cindy Williams, Candy Clark ja Mackenzie Phillips?

–      Jari Sedergren maaliskuussa 2016