maanantaina, elokuuta 15, 2005

Vastamyrkky

Ruotsinkielinen nimi: Motgift. Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1945. Tuotantoyhtiö: Filmi-Taito. Tuottaja: Viljo Ståhlhammar. Ohjaus: Yrjö Haapanen. Käsikirjoitus: Vaha eli Valentin Vaala ja Yrjö Haapanen. Alkuperäisteos: Hella Wuolijoki: Vastamyrkky, 1939 (näytelmä). Kuvaus: Armas Jokinen, Armas Hirvonen. Lavastus: Väinö Liukko. Musiikki: Väinö Haapalainen. Leikkaus: Yrjö Haapanen. Ääni: Holger Wernbom. Muut osallistujat: Ervi Uimonen (studiopäällikkö), Väinö Hartonen (järjestäjä), Pentti Hämäläinen (kuvausryhmän jäsen), Esko Nevalainen (kuvausryhmän jäsen), Sulo Tammilehto (kuvausryhmän jäsen). Pääosissa: Liisa Nevalainen (tohtori Kaarina Sarkalahti ), Sasu Haapanen (Magnus Varanko), Paavo Jännes (professori Mikko Warén), Ossi Korhonen (Heikki Norenius), Laila Rihte (Anna Norenius), Ulla Saarno (Vilma Varanko), Kerttu Salmi (Kaisa, kestikievarin emäntä), Irene Uski (Elsa Sarkalahti), Irja Kuusla (Katri, tohtorin palvelijatar), Arvo Lehesmaa (konttoristi Kerranen), Yrjö Kostermaa (Arvi Katra), Aku Peltonen (autonkuljettaja Akusti Lehtinen ), Kaarlo Saarnio (Kaarinan ja Elsan isä ). Helsingin ensiesitys: 30.9.1945 Rea, Tuulensuu, levittäjä: Filmiseppo Oy – tarkastusnumero: A–2102 – 25 % – K16 – 2300 m / 84 min

Vastamyrkky oli Hella Wuolijoen Juhani Tervapään nimellä kirjoittama 3-näytöksinen komedia, joka sai ensiesityksensä Helsingissä talvisodan alla. Jatkosodan jälkeen Yleisradio lähetti näytelmästä myös kuunnelmasovituksen. Ohjaaja Yrjö Haapanen (1907-1982) oli työskennellyt aiemmin Suomi-Filmissä paitsi laboratoriotehtävissä myös leikkaajana. Uuden yhtiön, Filmitaito Oy:n, takana oli liikemies Viljo Ståhlhammar, joka palkkasi Haapasen ohjaajaksi. Wuolijoen arveltiin tuovan menestystä vuonna 1945, kun poliittiset suhdanteet olivat muuttuneet.

Käsikirjoitusnimimerkki oli Haapasen ja Valentin Vaalan yhteinen, ja käsikirjoitusanalyysi paljastaa varmasti, että Vaala oli laatimassa käsikirjoitusta: sen muoto on erehtymättömästi Vaalan omaperäinen kehitelmä. Näytelmän ajoitus pidettiin ennallaan, mutta elokuvaan tarvittiin uusia kohtauksia eri tiloissa. Henkilöhahmoista vain professori sai lisää tilaa.

Elokuva kertoo menestyvästä naiskirurgista, joka muuttaa takaisin maalle, kotipitäjänsä kunnanlääkäriksi. Taakse jää sairaala, professori, joka osoittautuu parantumattomaksi morfinistiksi, mikä on selvä viittaus Helsingin sodanjälkeiseen huumeongelmaan. Sota-ajan kipulääke morfiini muuttui monella kohtalokkaaksi huumeongelmaksi.

Elokuva tarttuu muihinkin tuon ajan sosiaalisiin ongelmiin kuten työsuojeluun ja terveydenhoito-olojen heikkouteen. Ne olivat usein suurillakin tehdaspaikkakunnilla retuperällä. Tehtaiden sosiaalinen velvoite työntekijöistään oli toki monien patruunavetoisten teollisuuspaikkakuntien pyhä velvollisuus, mutta samaan aikaan kuluja karsiva, modernin maailman tilinpitoon perustuva tehdaskapitalismi teki vasta tuloaan. Tähän murroskauteen sijoittuu myös Vastamyrkky-elokuva.

Konkurssin partaalla oleva tehdas ei ole valmis sijoittamaan työolosuhteiden parantamiseen puhumattakaan sairaalasta, joka on päähenkilön toivelistalla ensimmäisenä. Asiaa setvimään saapuu helsinkiläinen varatuomari, jonka suhde kunnanlääkäriin kehittyy sattuman myötä varsin lämpimäksi.

Elokuvan nimen salaisuus kytkeytyy juuri syntyneen suhteen tulevaisuuden näkymiin. Varakas, helsinkiläinen, moraaliltaan ja tavoiltaan moderni mies kohtaa itsenäisen ja päättäväisen naisen – kitka ja kiemurat ovat itsestään selvä seuraus, mutta ratkaisu ei.

Haapanen sai kiitosta paitsi aiheistaan myös pyrkimyksestään vauhdikkuuteen. Silti kaikelta teatraalisuudelta – tuon ajan kriitikkojen perusargumentilta – ei vältytty tämänkään elokuvan yhteydessä. Tätä korosti elokuvan puhetulva, kotimainen elokuva ei koskaan pystynyt tuottamaan elokuvallista nopeaa replikointia, mikä oli tyypillistä amerikkalaiselle elokuvalle jo 1930-luvulla.

– Jari Sedergren 15.2. 2003

Ei kommentteja: