Puolustusvoimain katsaus n:o 9 – Viipuri, Karjalan lukko

Valmistusmaa ja -vuosi: Suomi 1941. Tuotantoyhtiö: Puolustusvoimat. Ohjaus: Valentin Vaala. Suunnittelu: Hannu Leminen ja Orvo Saarikivi. Käsikirjoitus: Turo Kartto ja Topo Leistelä. Selostus: Topo Leistelä. Kuvaus: Kuusela, Ranta ja Kurt Vilja. Musiikki: Jean Sibelius. Laulut: Suomen Laulu esittää Karjala-biisin, Porilaisten marssi. Leikkaus: Valentin Vaala. VET: A-1600. Tarkastuspäivä: 5.9. 1941 – S – 630 m / 21 min

"Viipuri jälleen meidän" julistaa pääotsikko Viipurin valtausta käsittelevässä puolustusvoimain katsauksessa syyskuun alussa 1941. Viipurin valtaus oli suunniteltu jatkosodan alun suurimmaksi mediatapahtumaksi, johon valjastettiin TK-miehet kynineen, kirjoituskoneineen, radiomikrofoneineen ja elokuvakameroineen. Siten mediasuunnitelmat kattoivat kaiken tuon aikaiset välineet: se heijastuu myös katsaukseen, jossa näemme kuvia niin TK-journalisteista kuin myös elokuvaajista. Asemansa vuoksi elokuvan pituus on tavanomaista reilun neljänneksen pidempi. Suunnitelmat ottivat huomioon myös armeijan näkökulmat: Viipuria vallattiin maasta, vesiltä ja ilmasta ja eri aselajit saavat tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti asiaankuuluvan osansa elokuvassa.

Elokuvan alku, katsaus "menneeseen", perustuu vanhempaan dokumentääriseen aineistoon. Historiallista Viipuria esitellään käyttämällä sekä Suomi-Filmin Vanha Viipurimme -lyhytelokuvaa toukokuulta 1940 että talvisodan aikaista katsausmateriaalia.
Elokuvan tekohetken nykypäivään liittyvä osuus alkaa mahtipontisella, mutta ei räikeällä selos-tuksella: "Hyvästi kiitollisella riemulla on jakamaton Suomi kuten kaikki koko yhdistynyt Eurooppa on vastaanottanut Viipurin valtauksen." Tämä viittaus Eurooppaan on toinen kahdesta kansainvälisyydestä muistuttavasta kohdasta katsauksessa. Toinen kansallisen ylittävistä viitteistä selostustekstissä ylistää suomalaista sotilasta: "Tämä sotilaallinen mainetyö jää ikuisiksi ajoiksi historiaamme ja siirtyy myös maailmanhistorian aikakirjoihin katoamattomana, komeana ja merkittävänä sankaritekona."

Elokuva ei sorru myöskään lavastuksiin. Se on propagandistisella paatoksella varustettu koruton kuvakertomus, joka käsittelee valtausoperaatiota, kiertelee kaupungissa sitä puhdistavien sotilaiden kautta osoittaen ensin neuvostoajan aikaansaannoksia sodan tuhojen ja sitten myös suomen- ja venäjänkielisten kylttien avulla. Näkökulma hävityksiin rakennetaan kulttuurin kautta: propagandan ydin on osoittaa Neuvostoliitto ja sen valtajärjestelmä kulttuurin viholliseksi näyttämällä rakennus rakennukselta toteutuneet tuhot, jotka esitellään nimenomaan neuvostojärjestelmän aikaansaannoksina eikä sodan tuloksena. Tätä painottaakseen katsaus korostaa operaatioiden yhteydessä neuvostosotilaiden jättäneen Viipurin, eikä varsinaiseen taistelutoimintaan juuri kuvin viitata.

Katsauksen loppuosa liittyy valtauksen jälkeiseen sunnuntaipäivään, jolloin kenraali Oeschin johdolla otettiin vastaan voittajien paraati, jonka yhteydessä Viipurin kaupunginjohtaja, kapt. Tuurna saa sijaa. Vaikka radio tallensi äänimateriaalia, elokuva ei sitä käytä hyväkseen. Paraatiin liittyy oleellisesti talvisodan aikaisen "tahrattoman sotalipun" nostaminen Viipurin linnan tornin lippusalkoon.

Saksalainen uutiskatsaus Auslandswochenschau liitti kesäkuussa 1942 Valentin Vaalan sotakatsauksen uudelleen leikattuna ja tiivistettynä omaan kansainväliseen versioonsa. Silloin Viipurin valtauksen kuvauksen tehtävänä oli osoittaa syntymäpäiviään juuri viettäneen marsalkka C. G. E. Mannerheimin suuruutta sotapäällikkönä.

– 1.10. 2003 Jari Sedergren