perjantaina, syyskuuta 17, 2004

Kino-glaz

Esityksissä käytettyjä nimiä: Kinosilmä, Elokuvasilmä / Filmisilmä / Filmögat. Valmistusmaa ja -vuosi: Neuvostoliitto 1924. Tuotantoyhtiö: Kultkino, Goskino. Ohjaus ja käsikirjoitus: Dziga Vertov. Kuvaus: Mihail Kaufman. Leikkaus: Elisaveta Svilova. 1802 m /20 fps/ 79 min

Vuonna 1918 Mihail Koltsov, tuolloin tärkeä neuvostojournalisti, toi puolalaissyntyisen Dziga Vertovin (1896 - 1954) bolsevikkien elokuvayksikköön. Siellä Vertov oppi propagandan teon käytännön työssä: niin maalla kuin vedessäkin liikkuvissa propagandastudioissa hän oli tehnyt kymmeniä elokuvallisia lentolehtisiä, filmisilmiä ja uutiskat­sauksia ennen kuin työsti kuuluisan kokoomaelokuvansa Kino-glaz.

Vertov oli ohjaajan lisäksi myös teoreettikko, joka töillään ja kirjoituksellaan loi edellytyksiä dokumenttikerronnalle. Kirjoituksissaan Vertov tähdensi sitä, kuinka dokumenttielokuva voi antaa voimaa korottaa tietoisuutta – kyse oli neuvostoyhteiskunnan yhdestä keskeisestä tavoitteesta. Mutta Vertov piti tärkeänä myös sitä ominaisuutta, joka antoi dokumenttielokuvalle mahdollisuuden havainnoida kriittisesti yhteiskuntaa: siitä ei tullut neuvostoyhteiskunnassa vallitsevaa piirrettä, ja Stalinin aikana kriittisyyden osoittaminen oli vakavan henkilökohtaisen ongelman alku.

Vertov kuuluu niihin elokuvatyöntekijöihin, jotka pidättäytyvät tutussa työskentelyporukassa. Kino-glazin, kuten monet muutkin kuvasi Vertovin veli Mihail Kaufman. Yhdessä leikkaaja Elisaveta Svilovan kanssa he muodostivat "Kolmen neuvoston", joka kävi kiivasta keskustelua sekä elokuvan ja politiikan suhteesta – Kolmen neuvosto sitoutui eksplisiittisesti kommunistisen puolueen ohjaukseen propagandaa tehdessään, mutta myös elokuvallisen todellisuuden luonteesta. Eräässä kirjoituksessaan hän vertasi elokuvakameran kanssa työskentelyä salaisen poliisin työskentelyyn.

Tietoisuuden korottaminen ja kriittisyys ovat yhtä kaikki esillä vahvasti myös Kino-glazissa. 1950-lähtien dokumenttielokuvan ehdottomien klassikkojen joukkoon luettavaa Dziga Vertovia on 1950-luvulta lähtien kritikoitu sillä perusteella, että Vertovin tavoin käytettyä montaasia voi pitää retorisena keinona, jolla luodaan todellisuudesta illuusioita: toisin sanoen montaasillaan Vertov valinnan ja järjestämisen avulla muokkaa kuvaa todellisuudesta – ja se on täsmälleen päinvastaista kuin mitä Vertov kirjoituksissaan selitti.

Peter von Bagh kirjoitti noin kolmen vuosikymmenen takaisessa SEA-esitteessään elokuvan ominaispiirteitä: Kino-glaz "on mukava näyte siitä, kuinka ajankohtaisia sattumuk­sia nopeasti talletettaessakin on syytä pitää mielikuvitus vilkkaana ja antaa kokeellisuudelle sille kuuluva kunnia-asema. Skaala on laaja: episodi osuuskuntien puolesta, näyte siitä kuinka teurastetun lehmän voi palauttaa alkutilaansa, ruohoa syömään nurmelle; kuvaus pioneeri­leiriltä; kuinka leipä tehdään (prosessi on jälleen käännetty: ensin valmis leipä, sitten takakautta viljapelloille), kiinalainen taikuri jne.

Yhdistäviä tekijöitä materiaalissa on paljon: loistava uteliaisuus, innostus sekä uudesta yhteiskuntamuodosta että elokuvan mahdollisuuksista, kah­desta kiehtovasta kokeilusta siis. Ja lahjomaton yritys kertoa yhteis­kunnallisista olosuhteista rehellisesti, totuudellisesti (suotta ei cinéma verité, totuuselokuva, eli dokumenttielokuvan moderni, usein paljolti haastatteluille rakentava siipi, ole kuuluttanut velkaansa Vertoville). Näemme kuvia köyhainhoidosta, mielisairaaloista, huonosta asuntotilanteesta, työttömyydestä, mitään kaunistelematta, tarkoituk­sellisesti runollistamatta.

Mutta runous nousee esille luontojaan, kun alkulähtökohdat on määritelty näin rehellisesti. Ja olosuhteet voidaan muuttaa: siksi Vertov keskittyy kaikin tavoin ihmisten ja kollektiivin työhön, pieniin käytännöllisiin yksityiskohtiin, muutok­seen — parhaana esimerkkinä juuri monet kohtatikset, joissa liikuttavan yksityiskohtaisesti näytetään leivän synty, valojen asennus, lehmän muuttuminen ihmisen ruoaksi jne."

– Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esitteessä 15.5. 2003. Siteeraus Peter von Baghin aiemmasta SEA-esitteestä.

Ei kommentteja: