Hets

Suom. nimi: Kiihko. Valmistusmaa: Ruotsi 1944. Tuotantoyhtiö: Svensk Filmindustri. Tuottajat: Harald Molander, Victor Sjöström. Ohjaus: Alf Sjöberg. Apulaisohjaaja: Ingmar Bergman. Käsikirjoitus: Ingmar Bergman. Kuvaus: Martin Bodin. Lavastus: Arne Åkermark. Puvut: Mimmi Törnqvist-Zedell. Musiikki: Hilding Rosenberg. Leikkaus: Oscar Rosander. Ääni: Gaston Cornelius, Sven Rudestedt (mikseri), Lennart Svensson. Pääosissa: Stig Järrel (Caligula), Alf Kjellin (Jand-Erik Widgren), Mait Zetterling (Bertha Olsson), Olof Winnerstrand (rehtori), Gösta Cederlund (Pippi), Hugo Björne (lääkäri), Stig Olin (Sandman), Olav Riego (hra Widgren). Märta Abin (rva Widgren), Jan Molander (Pettersson). Helsingin ensiesitys: 18.2. 1946 Maxim. Televisiolähetys: 18.2. 1977 YLE TV2 – maahantuoja: Bio Maxim, levitys: Walhalla Oy – VET 25872 – K16 – 2500 m / 100 min

Vain harvat elokuvat ovat aiheuttaneet Ruotsissa niin kuuman julkisen keskustelun sanomalehdistössä kuin Kiihko. Mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan – ajankohta elokuvalle oli epäilemättä kypsä. Suurin osa keskustelusta kiinnittyi koululaitokseen. Nuoremmat näkivät elokuvan jonkinlaisena vapaudenhuutona, mutta monien vanhempien mielestä elokuva oli epäoikeudenmukainen hyökkäys koululaitosta vastaan. Käsikirjoittajan Ingmar Bergmanin omat kokemukset Palmcrantzin koulussa olivat myös esillä.

Elokuva on yleisesti ottaen kuvaus tärkeästä murrosajasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Nuoriso ja sen ongelmat oli tietysti ikivanha keskustelunaihe, mutta Ruotsissa nuorisokulttuuri alkoi saada muotoaan vasta 1930-luvulla ja täyteen kukkaansa se puhkesi vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, sodan jälkeen. Ingmar Bergmania on pidetty koko sukupolvensa puhemiehenä ja juuri siinä on elokuvan pysyvä ansio. Käytännössä muutos tarkoitti vanhan saksalaisen autoritäärisyyden väistymistä eloisamman ja vapaamman anglosaksisen elämäntyylin tieltä.

Elokuvan ohjaaja Alf Sjöberg (1903-1980) oli ennen muuta teatterimies, ja ekspressionismi – tässä mustan ja valkoisen vahva kontrasti kuten myös varjojen ja valojen brutaali vastakohtaisuus – leimaa hänen kuvakerrontaansa. Sjöbergin ilmaisuvoima ja tarkkaan mietityt yksityiskohdat luovat perustan levottomalle tunnelmalle ja koulun kuvaamiselle vankilana.

Eikä kyse ole vain koulusta, jopa päähenkilö Jan-Erikin koti on saman tunteen leimaama: kyse on porvarillista kodista, josta hyvinkin kasvatetaan viulunsoittajia ja kirjailijoita.

Psyykkisesti sairaan latinanopettajan, Caligulan, rooli vertautuu näyttelijätyöltään murhapolttajan rooliin Hasse Ekmanin varhaisemmassa elokuvassa Lågor i dunklet. Caligulan näyttelijälle Stig Järrelille rooli oli ratkaiseva kokemus: se oli ainoa rooli, jonka hän saattoi hyväksyä: "Roolini siinä elokuvassa on ainoa, jossa annan itselleni hyväksynnän. Samastuin rooliin tavalla, joka on hyvin harvinaista ihmiselämässä. Kun tein "Caligulan" roolin tunsin sen melkein ratkaisuksi omaan itseeni" Järrell kertoi ruotsalaisen iltapäivälehden Aftonbladetin haastattelussa 2.7.1998. Bergman löytää kuitenkin myös positiivisen opettajan: rehtorin, jonka pedagoginen lähtökohta on humaanissa ihmissuhteissa opiskelijan ja opettajan välillä.

– Eri lähteiden mukaan Jari Sedergren 27.8. 2003